I. Perusprosessitietojen määrittäminen (mallin valinnan edellytykset)
1. Määrittele selkeästi kuuman ja kylmän väliaineen ominaisuudet (määrittää laitemateriaalit ja rakenteelliset rajat).
Ensinnäkin on tärkeää tunnistaa tietyt väliaineet sekä kuumalta että kylmältä puolelta,-kuten prosessivesi, kiertovesi, höyry, lämpööljy, happamat tai emäksiset liuokset tai suolaliuos.
Eri mediat vaikuttavat laitteeseen eri tavoin; esimerkiksi kloridi{0}}pitoiset väliaineet voivat helposti aiheuttaa pistekorroosiota, jolloin on käytettävä materiaaleja, kuten 316L ruostumatonta terästä tai titaania.
Jos väliaine sisältää suspendoituneita hiukkasia tai kiteytymisalttiita aineita, harkitse kanavavälin kasvattamista tai virtausnopeuden pienentämistä tukkeutumisen estämiseksi.
Jos elintarvike--- tai farmaseuttisia{1}}laatuvaatimuksia sovelletaan, suunnittelun on täytettävä saniteettistandardit (esim. mahdollistaa purkaminen ja puhdistaminen sekä varmistaa, että rakenne ei sisällä kuolleita alueita).
2. Määritä tulo- ja poistolämpötilaolosuhteet (jotka määrittävät lämmönsiirron käyttövoiman).
Tulo- ja tavoitelämpötilot sekä kuumalle että kylmälle puolelle on järjestettävä (esim. jäähdytys 80 astetta 50 asteeseen, lämmitys 20 astetta 60 asteeseen).
01
· Lämpötilaero määrittää suoraan lämmönsiirron käyttövoiman; pienempi lämpötilaero vaatii suuremman lämmönsiirtoalueen.
02
· On myös tarpeen määrittää, onko olemassa "lämpötilan lähestymisrajoituksia"-esimerkiksi, jos prosessin vaatimukset edellyttävät, että kylmän puolen lämpötila ei voi ylittää tiettyä rajaa.
03
· Jos faasimuutoksia (kuten kondensaatiota tai haihtumista) esiintyy, lämpötilaprofiili on määritettävä erikseen.
04
3. Määritä virtausnopeus ja käyttökuorma (määrittää lämmönvaihtoasteikon)
Massa- tai tilavuusvirtausnopeudet sekä kuumalle että kylmälle puolelle on annettava, koska nämä ovat lämpökuorman laskemisen ydinsyöttö.
On tarpeen erottaa kolme käyttötilaa: enimmäiskuorma, normaali kuormitus ja vähimmäiskuorma.
Jos järjestelmään liittyy vaihtelevaa toimintaa (kuten ajoittaista tuotantoa), on otettava huomioon sopeutumiskyky dynaamisiin käyttöolosuhteisiin.
Virtaustietojen tarkkuus määrittää suoraan, onko lämmönvaihdin yli- vai alimitoitettu.
4. Määrittele järjestelmän rajat ja rajoitukset (tekniset rajoitukset).
Määritä selkeästi suurin sallittu painehäviön alue-esimerkiksi enintään 50 kPa tai pumpun kapasiteetin määräämä raja.
→ Tämä parametri sanelee suoraan levykanavien suunnittelun ja virtausnopeuksien valinnan, mikä toimii kriittisenä rajaehtona, joka vaikuttaa järjestelmän energiankulutukseen.
01
Määritä selkeästi asennustilan rajoitukset, mukaan lukien laitteen korkeus, tulo-/poistoaukon suunta ja huoltoväli.
→ Tilaolosuhteet määräävät suoraan lämmönvaihtimen rungon mitat ja tulevan huollon toteutettavuuden.
02
Selvitä, onko tuleva kapasiteetin laajentaminen sallittu (mikä vaikuttaa siihen, tarvitseeko lisälevykapasiteettia varata).
→ Tämä tekijä määrää, pitäisikö modulaarinen rakenne ottaa käyttöön lämmönsiirtokapasiteetin lisäämisen mahdollistamiseksi myöhemmässä vaiheessa.
03
Selvitä, toimiiko järjestelmä jatkuvasti (mikä vaikuttaa ylläpitoon ja redundanssisuunnitteluun).
→ Toimintatapa vaikuttaa siihen, tarvitaanko redundantteja laitekonfiguraatioita ja miten puhdistus- ja huoltojaksot muodostetaan.
04
Lämpölaskelmat ja lämmönsiirtovaatimusten määrittäminen (ydinsuunnitteluvaihe)
1. Terminen kuormituslaskenta Q (määrittää laitteen "kapasiteettiluokan")
Peruslaskentakaava:
Q=m × Cp × ΔT
Laskelmat tulisi tehdä erikseen kuumalle ja kylmälle puolelle; teoriassa energiansäästön periaate on täytettävä.
Säädöt tulee tehdä lämpöhäviön tai prosessiin{0}} liittyvän lämmön vapautumisen/absorption huomioon ottamiseksi.
Q-arvo on ensisijainen parametri, joka määrittää lämmönvaihtimen pinta-alan.
2. Logaritmisen keskimääräisen lämpötilaeron (LMTD) laskenta (käyttövoima-analyysi)
Käyttää laskuri-virtauksen laskentakaavaa:
LMTD=(ΔT1 - ΔT2) / ln(ΔT1 / ΔT2)
ΔT1 ja ΔT2 edustavat lämpötilaeroja molemmissa päissä.
Pienempi LMTD tarkoittaa heikompaa lämpötilaeron{0}}voimaa, mikä vaatii suurempia laitteita.
Levylämmönvaihtimissa käytetään tyypillisesti vasta{0}}virtausjärjestelyä LMTD:n maksimoimiseksi.
3. Virtauksen korjauskerroin F (rakennevaikutustekijä)
• Kun nesteen virtauskuvio on moni- tai ei-ihanteellinen, korjauskerroin on otettava käyttöön.
• Tyypillinen alue: 0,75–1,0.
• Moni-päästörakenteilla on tyypillisesti pienempi F--arvo, mutta ne voivat parantaa nopeuden jakautumista.
• Suunnittelun yhteydessä tulee käyttää valmistajan ohjelmistoa.
Levyjen tekniset tiedot ja rakennemuunnos (teoriasta laitteisiin)
1. Levytyypin valinta (määrittää tehokkuuden ja jännitehäviön)
• Kalanruotolevyt: Korkea lämmönvaihtotehokkuus, mutta suhteellisen suuri painehäviö.
01
• Matalat aaltopahvilevyt: Pieni painehäviö, sopii korkeaan virtausnopeuteen, matalavastusjärjestelmiin.
02
• Syvät aallotetut levyt: Vahva tukkeutumisenesto{0}}, sopii likaantumisolosuhteisiin.
03
Levykulma (esim. 30 astetta /60 astetta) vaikuttaa turbulenssin voimakkuuteen ja vastusominaisuuksiin.
04
2. Levyn koko ja lämmönvaihtoalue sopivat yhteen.
• Eri valmistajat käyttävät erilaisia levyalueita (0,1–3 m²/levy).
• Suuremmat levyt sopivat suuren-virtausnopeuden-järjestelmiin, kun taas pienemmät levyt sopivat tarkkuussäätöjärjestelmiin.
• Laitteen koko ja ylläpitokustannukset tulee ottaa huomioon levyä valittaessa.
• Samalla lämmönvaihtoalueella eri levykoot voivat aiheuttaa merkittäviä rakenteellisia eroja.
Jos haluat tietää lisää lämmönvaihdinyksiköistä tai olet kiinnostunut ostamaan, lähetä sähköpostia osoitteeseen 9988xiaoshuai@gmail.com, vastaamme sinulle ajoissa viestin nähtyäsi!
Ammattitaitoinen tiimi
Yrityksemme on varustettu laadukkaalla-jälki-huoltopalvelutiimillä, jonka ytimenä on tekninen henkilöstö. Se antaa oikea-aikaista palautetta saatuaan käyttäjien palvelutietoilmoituksia.
7x24 tunnin toimitus
Yrityksemme tarjoaa ilmaisen teknisen tuen myymillemme tuotteille ja järjestää teknistä koulutusta asiaankuuluvalle henkilöstölle.
